Kestävän aselevon solmiminen, humanitaarisen avun toimittaminen Gazaan sekä Israelin ja Egyptin ylläpitämän Gazan kaistan laittoman saarron lopettaminen on ensisijaista, jotta alueen siviiliväestö pääsee sietämättömästä ahdingostaan. Näiden välittömien inhimillistä kärsimystä lieventävien toimien lisäksi on panostettava konfliktin juurisyihin puuttumiseen, jotta alueella asuvien perustavanlaatuiset oikeudet toteutuvat ja siten voidaan tulevaisuudessa välttyä uusilta verilöylyiltä.
Suomen ja Euroopan tulee viipymättä tunnustaa Palestiinan valtio – tämä on askel kohti rauhaa ja ihmisoikeuksien toteutumista kaikille alueella asuville ihmisille. Palestiinan ovat tunnustaneet 146 valtiota, mukaan lukien Ruotsi, Norja ja Islanti sekä kolmasosa EU:sta, viimeisimpinä Irlanti ja Espanja. Yhtenäisen EU:n linjan edistäminen Palestiinan valtion tunnustamisen puolesta on erittäin tärkeää, jotta konfliktiin voidaan löytää oikeudenmukainen ratkaisu, jossa sekä israelilaisten että palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet toteutuvat. Konfliktiin on vuosikymmenten jälkeen löydettävä kiireellisesti kansainvälisen oikeuden mukainen ratkaisu.
Ulkoministeri Elina Valtonen on todennut (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), ettei nyt ole oikea aika tunnustaa Palestiinan valtiota. Tasavallan presidentti Alexander Stubbin mukaan (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)Suomi tulee tunnustamaan Palestiinan valtion “jossakin vaiheessa”. Huomioiden, että kahden valtion ratkaisun ikkuna on kovaa vauhtia sulkeutumassa ja Palestiinan yhteiskunnan selviytyminen vaakalaudalla, allekirjoittaneet ovat sillä kannalla, että oikea aika tunnustaa Palestiinan valtio on nyt.
Palestiinalaisilla ja israelilaisilla on molemmilla itsemääräämisoikeus eli oikeus itsenäisesti päättää omasta poliittisesta tulevaisuudestaan sekä oikeus turvalliseen ja rauhanomaiseen olemassaoloon ja yhteiseloon naapurimaidensa kanssa. Nämä ovat niin kutsutun kahden valtion ratkaisun perusperiaatteita ja lähtökohtia.
Kansainvälisen oikeuden sekä maailman valtioiden ylivoimaisen enemmistön tulkinnan mukaan näistä konfliktin ratkaisun perusperiaatteista on vallinnut lähes saumaton yhteisymmärrys jo vuosikymmeniä. Tähän konsensukseen yhtyy YK:n turvallisuusneuvosto ja YK:n kansainvälinen tuomioistuin, joka on maailman arvovaltaisin juridinen elin. Siihen yhtyy myös EU ja Suomi.
Israel ja Yhdysvallat ovat vuosikymmenten ajan vastustaneet YK:ssa kansainvälisen oikeuden mukaista kahden valtion ratkaisua ja palestiinalaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista. Israel on miehittänyt palestiinalaisalueita – Gazaa ja Länsirantaa, mukaan lukien Itä-Jerusalemia – 57 vuotta.
Vuoden 1967 sodan jälkeen Israel anasti Itä-Jerusalemin kokonaan ja on pystyttänyt Länsirannan palestiinalaisalueille 270 siirtokuntaa, jotka pirstaloivat aluetta jättäen palestiinalaisvaltion elinkelvottamaksi. Siirtokunnissa asuu yhteensä 750 000 israelilaista uudisasukasta. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää miehittävää osapuolta siirtämästä siviiliväestöään miehittämilleen alueille (Geneven yleissopimus, artikla 49). Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamissopimus Rooman perussääntö määrittelee siirtokunnat sotarikokseksi.
EU ja Suomi ovat johdonmukaisesti tukeneet kahden valtion ratkaisua eivätkä tunnusta Israelin alueellisia anastuksia ja laajentumista omien rajojensa ulkopuolelle Länsirannalla, mukaan lukien Itä-Jerusalemissa, ja pitää siirtokuntia kansainvälisen oikeuden vastaisina. EU:n mukaan siirtokunnat ovat uhka kahden valtion ratkaisulle.
EU:lla on nyt oiva mahdollisuus käyttää taloudellista ja pehmeää valtaansa konfliktin ratkaisun edistämiseksi. Palestiinan valtion tunnustaminen on EU:lle askel kohti sen omien poliittisten kantojen ja tavoitteiden toimeenpanoa. Tunnustaminen on tärkeä symbolinen ele, mutta se ei vielä riitä.
EU:n tulee myös lakkauttaa kauppa laittomien siirtokuntien kanssa Länsirannalla. Vakavien kansainvälisen oikeuden rikkomusten sattuessa, valtioilla on velvollisuus olla niitä tunnustamatta ja tukematta. Krimin niemimaan anastuksen jälkeen, EU kielsikin tähän periaatteeseen nojaten kaiken tuonnin Krimin ja Sevastopolin alueelta EU:n markkinoille. EU ei ole vastaavasti kansainvälisen oikeuden vaatimalla tavalla asettanut tuontikieltoa Israelin siirtokunnista. EU:n tulee soveltaa tunnustamattomuuspolitiikkaansa johdonmukaisesti.
Edellä esitetyn perusteella esitämme, että Suomi
- tunnustaa Palestiinan valtion sen kansainvälisesti tunnustetuilla vuoden 1967 rajoilla
- lakkauttaa kansainvälisoikeudellisten velvoitteidensa ja EU:n tunnustamattomuuspolitiikan mukaisesti kaiken kaupan Israelin laittomien siirtokuntien kanssa miehitetyillä palestiinalaisalueilla
- pyrkii vetoomuksin ja diplomaattisin keinoin edistämään näiden tavoitteiden mukaista EU:n yhtenäisen kannan muodostumista
- sekä tekee kaikkensa edistääkseen siviilien suojelua alueella, mukaan lukien humanitaarisen avun toimittamista ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista
Lisätiedot:
Johannes Hautaviita, vaikuttamisviestinnän asiantuntija, Fingo
050 317 6708 | johannes.hautaviita@fingo.fi
Ilmari Nalbantoglu, vaikuttamistyön johtaja, Fingo
050 317 6693 | ilmari.nalbantoglu@fingo.fi
Allekirjoittajat:
Suomalaiset kehitysjärjestöt – Fingo ry
Ajatus- ja toimintapaja Creatura
Arabikansojen ystävyysseura ry
Eettisen kaupan puolesta ry
Filantropia ry
FSE – Finnish Special Education in Africa ry
Kansainvälinen solidaarisuussäätiö sr
Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry
Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS sr
Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Maailman musiikin keskus ry
Naisasialiitto unioni ry
Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkosto
Rauhankasvatusinstituutti ry
Rauhanjärjestö Sadankomitea
Seta ry
Siemenpuu-säätiö sr
Suomen YK-liitto
Suomi-Kuuba seura ry
Suomi-Syyria ystävyysseura ry
Suomi-Tansania seura ry
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry