YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250 – Nuoret, rauha ja turvallisuus – täyttää joulukuussa 10 vuotta. Sen kunniaksi Nuoret, rauha ja turvallisuus -verkosto järjesti lounasseminaarin, jossa Itä- Afrikan nuorten rauhanverkoston jäsen Najmo Dahir piti oheisen puheenvuoron.
Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan merkitys kasvaa vuosi vuodelta ja Suomella on kaikki edellytykset toimia tässä työssä suunnannäyttäjänä.
Ajassa, jossa sodan varjo ulottuu nuorten arkeen myös siellä, missä aseet eivät soi. Ajassa, jossa konflikti ei ole vain uutisotsikko vaan osa perheiden tarinoita, liikettä rajojen yli sekä epävarmuutta tulevasta.
Tämän todellisuuden keskellä YK:n päätöslauselma 2250 ei ole pelkkä juhlapuheiden teema. Se on kehys sille, miten me niin Suomessa kuin maailmalla voimme tukea sukupolvea, joka on kasvanut kriisien ympäröimänä, mutta joka ei halua elää niissä.
Kuten sanottua, “emme elä yksittäisten kriisien ajassa, me elämme kriisien aikakautta.”
Turvallisuus arjessa
Rauha ja turvallisuus eivät synny vain strategioissa tai kansainvälisissä kokouksissa. Ne syntyvät arjen kokemuksista: siitä, kokeeko nuori kuuluvansa joukkoon, olevansa turvassa ja tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti.
Suomessa turvallisuuskeskustelu keskittyy usein geopoliittisiin uhkiin ja varautumiseen. Ne ovat tärkeitä teemoja, mutta NRT-työssä on olennaista tarkastella turvallisuutta myös hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden kautta.
Nuorten kokemia turvattomuuden kokemuksia ovat muun muassa
lisääntyvä yksinäisyys ja mielenterveyshaasteet,
kokemus syrjinnästä tai ulkopuolisuudesta,
yhteiskunnallisen keskustelun kärjistyminen, vihapuhe, polarisoituminen,
taloudellinen epävarmuus,
konfliktien heijasteet perheissä ja yhteisöissä, sekä
digitaalinen turvattomuus.
Rauhaa rakennetaan silloin, kun nuorella on tunne, että hän on turvassa – ei vain fyysisesti, vaan myös sosiaalisesti ja psyykkisesti. Siksi turvallisuuden rakentaminen kuuluu
sosiaali- ja terveyssektorille,
opetus- ja kulttuurisektorille,
kunnille,
nuorisotyöntekijöille ja järjestöille,
nuorille itselleen.
Nuorten rooli
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250 muistuttaa meitä: “nuoret eivät ole vain kohderyhmä, vaan nuoret ovat täysivaltaisia toimijoita”. Suomen NRT-työssä tämä tarkoittaa siirtymistä ajattelusta, jossa nuoret odottavat vuoroaan, ajatteluun, jossa nuoret ovat strategisia kumppaneita.
Nuorilla on omakohtaista ymmärrystä siitä, miltä turvallisuus tuntuu arkisissa ympäristöissä: koulussa, työelämässä, verkossa, yhteisöissä ja yhteiskuntaan kuulumisessa.
Nuoret havainnoivat polarisaatiota, syrjintää ja vihapuhetta herkemmin, mutta he ovat myös niitä, jotka voivat rakentaa luottamusta ja yhteisöllisyyttä uudelleen.
Kun nuoret otetaan mukaan yhteiskehittämiseen alusta alkaen, syntyy ratkaisuja, jotka ovat sekä kestäviä että aidosti toimivia. Siksi toimijuuden tulee näkyä YPS-työn rahoituksessa, rakenteissa ja hallinnonalojen välisessä koordinaatiossa.
Suomen toisessa kansallisessa Nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintasuunnitelmassa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)nuorten moninaisuus ja eri nuorten verkostojen ääni oltiin huomioitu. Konsultaatioissa on kuultu nuoria, jotka ovat eri taustoista erilaisine tarpeineen ja kokemuksineen. Tämä on silta, joka yhdistää kotimaiset teemat globaaleihin turvallisuushaasteisiin.
Suomi ja tapahtumat muualla maailmalla
Siirretään katseet hetkeksi Suomen rajojen ulkopuolelle, kriisi-ja sota-alueille. Alueille, jotka saattavat olla osalle abstrakteja, mutta monille nuorille henkilökohtaisesti läheisiä.
Kun nuoret pakenevat sieltä, he eivät kanna mukanaan vain laukkuja. He kantavat mukanaan kokemuksia sodasta, kadonneista läheisistä ja tulevaisuuden suunnitelmista, joista on jouduttu luopumaan liian aikaisin.
Nämä konfliktit eivät ole monille nuorille vain uutisia. Ne koskettavat heidän perheitään, yhteisöjään ja tunnesiteitään. Ja kun huoli kulkee mukana, se vaikuttaa myös arjen hyvinvointiin täällä Suomessa.
Uutta toimintaohjelmaa edeltäneissä konsultaatioissa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) nuoret kuvasivat, miten tämä kaksoistodellisuus – elämä Suomessa ja sydän kiinni kriiseissä muualla – muokkaa heidän käsitystään turvallisuudesta. He toivoivat rauhaa, joka tuntuu arjessa seuraavasti:
peruspalvelut tavoittavat jokaisen,
ohjeet ovat ymmärrettäviä,
nuori tulee kuulluksi,
nuorella on jokin paikka, jossa voi hengittää,
ja että pelkoa ei tarvitse kantaa yksin
Nämä eivät ole vain kotoutumisen onnistumisen mittareita. Ne ovat osoitus siitä, miten Suomen ulkoisen turvallisuusympäristön muutokset kietoutuvat arjen turvallisuuteen täällä Suomessa.
YPS-työ onkin liitoskohta, jossa globaali ja paikallinen rauha rakennetaan yhtä aikaa.
Rauhasta ja miksi valtionhallinnon toimijoiden työllä on suuri merkitys
Suomella on pitkä perinne rauhantyössä. Se on perinne, josta olemme ylpeitä, mutta se on myös perinne, jota on päivitettävä ajan mukana. Tänä vuonna sitä päivitetään YPS-politiikan kautta – valtionhallinnon työn ja nuorten äänen kautta.
Teillä kaikilla on mahdollisuus osoittaa, että päätöslauselma 2250 ja Suomen toimintaohjelma eivät ole vain asiakirjoja, vaan lupaus tulevaisuudelle.
Lupaus siitä, että Suomi jatkaa rauhantyön edelläkävijänä. Ja lupaus siitä, että nuoret eivät ole sivuroolissa vaan kumppaneina.
Teidän työnne on merkityksellistä. Ei vain meille nuorille, ei vain Suomelle, vaan kaikille niille yhteisöille, joiden arkeen rauhan ja turvallisuuden politiikka ulottuu. Myös niille, joiden ääni ei aina kuulu, mutta joiden toiveet ovat aivan yhtä painavia.