Syyskuun lopussa osallistuin erittäin mielenkiintoiseen Euroopan ulkoasiainhallinnon kuulemiseen. Aihe oli politiikkanörtille yksi kiinnostavimmista: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250 nuorista, rauhasta ja turvallisuudesta (2015).
Nuorten osallistuminen rauhanrakentamiseen, konfliktinratkaisuun, turvallisuuspolitiikkaan ja 
konfliktin jälkeisten yhteiskuntien rakentamiseen voi muuttaa maailmaa vallankumouksellisella tavalla. YK:n jäsenvaltioiden olisi viisasta toteuttaa päätöslauselmaa monin eri tavoin kestävän ja positiivisen rauhan (Johan Galtungin termein) saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Jotta maailman ongelmat voitaisiin ratkaista tehokkaasti, kaikki mahdollisuudet käyttäen, nuoria ei voida nähdä vain uhreina tai konfliktien luojina.
Erityisesti konfliktista kärsivissä yhteiskunnissa nuorten osallistumisen pitäisi olla kansallinen kärkitavoite. Jotta nuoret voisivat osallistua päätöksentekoon muuten kuin tarttumalla aseisiin, selkeä osallistuminen demokraattisiin prosesseihin tulee mahdollistaa. Nuorten osallistumisen edistäminen päätöksenteossa antaisi parhaimmillaan kokonaan uuden näkökulman yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. On myös varmistettava nuorten osallistumisen monimuotoisuus: meitä on eri taustoista, uskonnoista ja sukupuolista. Agenda 2030 ja etenkin sen sisällä YK:n kestävän kehityksen tavoite 16 tukee ajatusta rauhanomaisten yhteiskuntien rakentamisesta osallisuuden kautta.
Onneksi askeleet päätöslauselman toimeenpanemiseksi eivät ole mysteeri. Ensimmäinen looginen askel on luoda kansallisia 2250-toimintasuunnitelmia, joihin sisältyy konkreettisia tavoitteita, toimia ja välineitä päätöslauselman toteuttamiseksi. Edistymisen arvioinnin mekanismien kehittäminen on myös erittäin tärkeää. Päätöslauselman hengessä toimintasuunnitelmien laatimisprosessiin pitäisi kuulua myös nuoria ja nuorten edustajia.
2250 tulee ottaa myös osaksi kansallisia budjetteja. Sekä Suomessa että Euroopan unionin tasolla nuoret, rauha ja turvallisuus- työn rahoituksen kriteerit olisi suunniteltava siten, että ne takaavat rahoituksen saavutettavuuden esimerkiksi nuorisojärjestöille ja alan tutkimukseen. Myös koulutus ja työ myös antavat nuorille välineitä olla mukana omassa ympäristössään ja ehkäistä esimerkiksi väkivaltaista radikalisaatiota.
Euroopan unionin nuorisostrategiaan tulisi sisällyttää päätöslauselman henki, ja luoda puitteet EU: n päätösten vaikutusten arvioimiseksi nuorten ja tulevien sukupuolten näkökulmasta. On vielä pitkä tie siihen, että 2250 onnistuneesti valtavirtaistetaan kansainvälisten järjestöjen asiakirjoihin ja koko konfliktin kiertoon liittyviin hankkeisiin. Pienillä askeleilla olemme kuitenkin matkalla kohti tasa-arvoisempaa, rauhallisempaa maailmaa.
Kirjoittaja: Alviina Alametsä